Liittovaltio olisi Suomelle paras ratkaisu

Kestävä valuutta vaatii tuekseen kestävän poliittisen
unionin. Vain selvät ja demokraattiset liittovaltion instituutiot
mahdollistavat kansalaisten sitoutumisen euroon.

Vieraskynä: Anssi Kohonen

HS Pääkirjoitus. Torstaina 13.12.2012

Velkakriisi on kiihdyttänyt keskustelua Euroopan unionin liittovaltiokehityksestä. EU on valinnan edessä: joko luodaan pysyvä liittovaltio tai palataan takaisin väljästi koordinoituun tulliliittoon ilman yhteisvaluuttaa. Pitkällä aikavälillä nykyinen välimalli ei toimi.

Mikä olisi Suomen kannalta paras vaihtoehto? Pelkästään maanosien väkilukujen perusteella on selvää, että se on liittovaltio.

Suomen ja kaikkien muidenkin EU-maiden näkökulmasta suurin tulevaisuuden haaste tulee unionin ulkopuolelta. EU:n perinteisiä kilpailijoita ovat noin 315 miljoonan asukkaan Yhdysvallat ja 130 miljoonan asukkaan Japani. Uusia kilpailijoita ovat valtaosa Aasiaa ja Latinalainen Amerikka, yhteensä noin 4,5 miljardia ihmistä. Miljardin ihmisen Afrikka tulee varmasti perässä.

Suomalaisten elintaso ja kyky turvata kotimaiset työpaikat riippuvat siitä, kuinka vastaamme kilpailijoidemme asettamiin haasteisiin.

Pärjätäkseen maailmanlaajuisessa kilpailussa nyt ja tulevaisuudessa EU:n jäsenmaat – ehkä Saksaa lukuun ottamatta – tarvitsevat toisiaan. On selvää, kumpi asettaisi pelin säännöt, jos Suomi yrittäisi toteuttaa itsenäistä kauppapolitiikkaa Kiinan kanssa. Noin 1,3 miljardin ihmisen Kiina ei niinkään kaipaa Suomea, mutta 5,4 miljoonan Suomi tarvitsee Kiinaa.

Entä haluaisiko Suomi todella käydä kauppaneuvottelunsa 140 miljoonan asukkaan Venäjän kanssa yksin?

- - - 

EU on bruttokansantuotteella mitattuna maailman suurin talousmahti. Sen 500 miljoonaa kansalaista tuovat maallemme lisää painoarvoa. EU:n yhteinen kauppapolitiikka on kuitenkin edelleen liian hajanaista: jäsenmaat käytännössä kilpailevat keskenään. Mikään ei sovi kilpailijoillemme paremmin kuin hajanainen EU.

Tehokas kauppapolitiikka vaatisi EU:lta selvää liittovaltiotason edustusta ulospäin. Unioni täytyy saada puhumaan yhdellä suulla. Suomen vaikutusvalta yhteisen politiikan sisältöön olisi tietenkin pieni, mutta yhteistyön ulkopuolella se olisi vielä pienempi.

Euron luomisen aikaan keskusteltiin paljon optimaalisesta valuuttaunionista, jossa jäsenmaat olisivat samassa suhdannesyklissä ja mieluiten kävisivät kauppaa lähinnä keskenään. Euroalue ei selvästikään täytä näitä vaatimuksia, ja tätä on käytetty argumenttina euroa vastaan. Silti yksikään valuuttaunioni ei ole ollut optimaalinen. Sellainen ei ole Yhdysvallat, eikä sellainen ollut markka-ajan Suomi.

Nykyinen eurokriisi on pohjimmiltaan poliittinen kriisi, vaikka maiden väliset erot kilpailukyvyssä nyt kärjistävätkin sitä. Kestävä valuutta vaatii tuekseen kestävän poliittisen unionin. Jos poliittinen unioni rakoilee, silloin rakoilee myös valuuttaunioni. Markka-aikana harvoin vaadittiin Kainuun erottamista yhteisvaluutasta, vaikka maakunta oli selvästi eri suhdannetilanteessa kuin merkittävä osa muuta maata ja samalla Suomen sisäisten rahansiirtojen nettosaaja.

Jotta Euroopan liittovaltio voisi olla kestävä, sillä tulisi olla selvät ja demokraattiset instituutiot. Vain niiden avulla voidaan taata kansalaisten tuki uudelle valtiolle ja yhteiselle valuutalle. Esimerkkinä mieleen tulevat
Yhdysvaltain liittovaltion kongressi ja hallitus. Tärkeintä on, että liittovaltion jäsenet ovat selvästi sitoutuneet yhteen.

- - - 

EU:n tulisi päästä eroon nykyisestä luonteestaan, joka korostaa päätöksenteon hallitustenvälisyyttä. Ensi askel voisi olla EU-maiden keskeisten vaalien ajankohtien yhtenäistäminen. Tällöin EU-maat saisivat aina samanaikaisesti uudet päättäjät, joilla olisi tuore mandaatti. Näin voitaisiin paremmin viedä läpi vaikeita ratkaisuja.

"Euroopan yhdysvaltoja" perustettaessa jokaisen jäsenmaan tulisi järjestää kansanäänestys hankkeeseen osallistumisesta. Jos enemmistö kansalaisista olisi liittovaltioon liittymistä vastaan, maan tulisi jäädä ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäävien maiden ja uuden liittovaltion välille voitaisiin luoda vapaakauppa-alue.

Eurooppalaisen liittovaltion vastustajat sanovat usein, että Euroopan sisäiset erot ovat liian suuret yhteiselle valtiolle. Tällöin kuitenkin unohtuu se, että valtiot eivät koskaan synny tyhjästä vaan ne on rakennettu. Suomenkin syntyyn on tarvittu paljon idealismia. Harkitulla politiikalla on lopulta luotu yhtenäisempi maa ja kansakunta.

Myöskään Yhdysvallat ei syntynyt kivuitta. Siellä sodittiin, ja 1800-luvun alkupuolella velkaisia osavaltioita kaatui liittovaltion syliin. Vasta myöhemmin onnistuttiin luomaan nykyinen käytäntö, jossa liittovaltio ei ota vastuulleen osavaltioiden velkoja. Sen sijaan osavaltioiden välistä suhdannepolitiikkaa toteutetaan liittovaltion budjetista. Tämä elementti puuttuu eurosta.

- - - 

Yleiseurooppalaisen identiteetin rakentaminen aloitettiin toisen maailmansodan jälkeen. Tässä työssä on oltu toivottoman hitaita. Eurokriisi on viimeistään osoittanut, että integraatioprosessi olisi vietävä loppuun. Näin estettäisiin vastaavat kriisit tulevaisuudessa.

Vasta pysyvä poliittinen unioni mahdollistaa sen, että EU:n jäsenmaat voivat keskittyä olennaiseen: vastaamaan maailmanlaajuiseen kilpailuun.

Suomalaisilla poliitikoilla tulisi olla rohkeutta selittää tämä kansalaisille.